Kansakoulun kronikka

Hanhijärven kansakoulun 75-vuotiskronikka

Kirjoittaja: Eila Piutula

Tuli käsky Helsingistä, koulu olla pitää ja kaikkein tyttöin, poikien tulisi käydä sitä. Kaupungissa oli jo kouluja, vain Hanhijärveltä puuttui, kun isäntien riitojen takia ne rakennushommat juuttui.
Niinpä komea koulu talkoilla tehtiinkin ja lapset mielellänsä opintielle lähtikin. On aakkoset tarpeen kaikilla, niin Jussilla kuin Maikilla joka vuosi koulussa ollut Heikki, myös Liisat, Kaisat näillä tantereilla leikki.

Oli kylässä paljon väkeä ja juhliin tulo tärkeä siksi tilaa lisää kaivattiin, juhliin väliovi aina auki raivattiin. Täällä on pidetty äitienpäivät, mieliin monet juhlat jäivät, jokavuotiset juhlat orpojen, sekä vuosijuhlat Marttojen. Piha talkoilla aina siivottiin ja ilo silmistä loisti, se yhteishenki laiskuuden jokaisesta lapsesta poisti. Ennen opettajakin vielä omia lehmiään lypsi ja joukolla puolukat poimittiin heti kun ne vain kypsyi.

Opettajia useita koulullamme vuosittain on nähty, mutta kauimmin täällä opetti tuo oma Hillon Tähty. Ennen pojatkin patalapun virkkasi, sekä vuoli puuta, tytöt ompeli miehen paidan ja lisäksi paljon muuta. Ennen ei ollut harrastuksia kuin tikan tai pallon heitto ja tytöiltä parhaiten sujuikin tuo hauska kuurupeitto.

Meni äidit lapsineen evakkoon sotaa. Aika, kun maallemme koitti miehet urheat taistoihin riensivät, Luojan avulla rauhan taas voitti. Tuli sairautta monenlaista, tehtiin koulusta sairaala oli nälkä ja hätä Suomessa, katos tavarat kaupoista.

Mutta niin vain mentiin omatekosuksilla mäessä aika haipakkaa jaloissa paksut villasukat sekä suutarin tekemät lapikkaat. Ennen eväät oli omasta pussista, oli maitoa pullossa sai leivällensä paksulti voita panna, ei määräykset enää voita syödä anna. Mitäs me sanomme tästä, kun maito on muutettu kurriksi ja oikeata voita ei leivälleen saa, se on muutettu benekoliksi.
Nyt ei enää Siiri vettä kanna eikä halkoja kuurista nyt uunit lämpiää itsekseen, tulee vettäkin putkista. Kun kenttäkin tehty on talkoilla ja saatu luistimet jalkaan niin pojat ne heti talven tullen pelaamaan siellä alkaa.

Seppo se hiihteli kuuluisaksi, olympialaisiin asti ja kotikylässä jännättiin tietysti kamalasti. Nykyisin pääsee nappia painaen olympialaisten mukaan eikä taida nykypojista kilpailla enää kukaan. Kun ei enää jalkaan kelpaa kunnolliset monot pitää olla kepiät sukset, rullaluistimet, pyörät ja mopot.

Se television saantikin turvattiin paperikeräyksellä sen kaveriksi hankittiin heijastin samalla rysäyksellä. Nyt opetellaan saksaa ja ruotsia vaikka vinoin huulin vieraat kielet vaikeita, näin äsken tuossa kuulin. On tullut kylämme oppilaista opettajia, kauppiaita toiset tekee rinkeleitä, toiset viljelee maita.

Ennen käveltiin kouluun tai hiihdettiin nyt linja-autolla haetaan uimalaitoksen aaltoihin. On lapsia opetettu kylässämme jo yli 75 vuotta aina on lapset oppia saaneet, siihen me voimme luottaa. Juurensa aivan ehdottomasti jokaisen täytyy tietää, mutta ne kasvukivut kuitenkin tulee vuorollaan kaikkien sietää. Vaikka ne läksyt vaikeita oiskin, sanon kuitenkin sen että luja tahto on ennenkin vienyt läpi harmaan kiven.

Kaikki te kohta lähdette onneanne etsimähän kuka sitten paljon saa, kuka vähän. Mutta kuitenkin neuvon teitä ettehän te koskaan nurkkaan kirjojanne heitä. Vaikka keksitty on uutta paljon, niin entinen ainoastaan on Aapiskukko verraton, se ei luopune virastaan. Kyllä aina ahkeralle se kunnian kukko laulaa voipa joskus mitaleitakin ripustella kaulaan. Tässä on nuorille oiva niksi, kun luette ahkerasti voitte päästä ministeriksi taikka presidentiksi asti.

Me oomme jo harmaahapsia, muistot sukupolvet ketjuksi liittää toivomme että kylässämme lapsia kouluun riittää. Kunpa kännykät ei saisi opetusta lopettaa vaan aakkosia, laskemista silti pitää opettaa.

Isänmaa ja äidinkieli kaikille on tärkeä ken ei niitä kunnioita hällä ei oo järkeä. On monta sukupolvea nähnyt jo tämä koulumme mutta iloisina kaikki tänne juhliin saavumme.

Aina liehukoon lippu Suomen, olkoon turvattu kaikkien huomen.