Tarinoita ja muistumia Hanhijärven kylältä
Kirjoittaja: Eila Piutula
VPK:n talo
Ensimmäinen VPK:n talo, tuotiin Terijoelta. Se oli entinen huvila. Se pystytettiin Kirkkolan maalle Laurinmäen kupeeseen, missä nykyisin on kylän kuivurirakennus. Talo paloi sodan aikana. Sodan jälkeen kylän Lappeen Riennon paikallisosasto osti Vasaran Rauhan perintömaata tontiksi ja siihen tehtiin talkoilla talo sekä saunarakennus. Nykyisin siinä voi pitää erilaisia juhlia ja esimerkiksi hiihtokilpailuja on joka vuosi.
Talkoita on aina pidetty maalaiskylissä. Talkoilla kylän miehet tekivät sotaleski Saima Monnolle kodin. Jatkuvasti on kylään rakennettu taloja, joiden perustan valutyöt on useimmiten tehty talkoilla naapureiden ja sukulaisten toimesta. Viljo Rantanen ja Eino Toikka ovat rakentaneet paljon yhdessä taloja ja muita rakennuksia.
Sodissa kaatuneet
Vapaussodassa on kaatunut Julius Rantanen. Hanhijärven koululla on kaatuneitten muistotaulu. Se paljastettiin opettaja Hillon toimesta ja siinä on seuraavat sodassa kaatuneiden nimet: Sakari Pulli, Ville Rossi, Kauko Kaikko, Jaakko Monto, Toivo Lipiäinen, Lauri Lipiäinen ja Matti Sokura. Paljastustilaisuudessa verhon poistivat Kaija Pulli ja Pentti Rantanen. Paikalle oli kokoontunut myös runsaasti kyläläisiä.
Soittokunnan perustajat: Vilho Rantanen, Eemil Rantanen, Ville Lipiäinen, Antti Pulli, Juho Pulli, August Pulli ja Tersa.
Ensin soittokunnan johtaja oli Johan Pulli ja myöhemmin Väinö Pulli.
Soittajat:
Kuorot
Opettaja Tähty Hillo ohjasi kyläkuoroa 1945-1950. Siinä lauloi muun muassa Reino Rantanen, Martta Rantanen, Antti Pulli, Pentti Pulli, Anni Korpela, Martti Piutula, Aino Ohela, Tyyne Pulli, Maija Hillo, Helvi Pulli, Kerttu Toikka, Laura Rantanen, Helmi Rantanen, Pekka Pulli, Toivo Rantanen, Aune Autio, Erkki Pulli, Aune Muhonen ja Ilma Rantanen. Myöhemmin perustettiin Martta-kuoro ja siinä oli uudet laulajat.
Rinkelien paistajat
Sodan jälkeen olivat kaikki markkinarinkelikauppiaat kotoisin Hanhijärveltä. Myöhemmin tuli Vilkjärveltä Kiukas, Korkea-Ahosta Karvanen ja Lemiltä Rasa. Hanhijärvellä rinkeliä paistoi perheineen Toivo Rantanen, Laina Enqvist, Juho Pulli, Uuno Melkko, Toivo Rantanen, Antti Rantanen, Martti Pullinen, Johan Pulli, Eljas Kauranen, Pietari Pulli, Esa Piutula, Ville Rantanen, Väinö Selonen, Viljan Peltola, Eino Rantanen, Mikko Piutula, Martti Piutula. Helena Lipiäinen opetti sodan jälkeen, jolloin tavara kävi hyvin kaupaksi, monen talon väen rinkelinpaistoon. Nykyisin Viipurin rinkeliä Hanhijärvellä paistaa Timo ja Pirkko Pulli, Raimo Pullinen, Niilo Helkala ja Timo Kauranen.
Kotieläimet
Lehmiä on ollut joillakin tiloilla jo 1600-luvulta alkaen. Hanhijärvellä oli vielä sodan jälkeen joka taloudessa lehmiä, lampaita, sikoja ja hevosia. Martti ja Tapio Piutula ajoivat maitoa kylältä kaupunkiin. Pentti Pulli sekä Martti ja Eila Piutula lopettivat ensimmäisinä lypsykarjan pidon. Heikki Pullilla, Asmo Mikonsaarella ja Aarne Hillolla on nykyisin iso sikala. Heikki ja Marjatta Korpela olivat kylän viimeiset lypsäjät. He lopettivat lypsykarjanpidon 1999. Piutulassa oli aiempina vuosikymmeninä runsaasti lampaita ja 400 kanan kanala. Vähän pidettiin hanhiakin. Pullisella on ollut toinen kylän isohko kanala.
Hevosharrastus
Hevoset ovat nykyisin vain tyttöjen ratsastuskäytössä. Poikia ei hevostalleilla juurikaan näy. Hevosia on ilmaantunut kylälle viime vuosina melko runsaasti. Hirven tallilla on kymmenkunta hevosta. Osa niistä on tallinpitäjien Tuija Laappaan ja Tarja Karttusen omia ja osa hevosista on tallissa vuokrapaikalla. Hevosia on myös Aarne Hillolla ja Esa Korpelalla omissa talleissaan.
Autot
Kylän ensimmäinen auto oli T-malli Ford kuorma-auto. Se oli Haikalalla. Seuraavaksi ilmestyi kylän raitille Pullin Cevrolet kuorma-auto. Myös Rustholkarhulla ja Pullisella oli ennen sotia kuorma-auto. Martti ja Tapio Piutula ostivat "töpönokka Tempsin" 1948 ja henkilöauto Renaultin 1951. Kylän ensimmäisestä henkilöautosta ei ole tarkkaa tietoa. Eevaliisa Rustholkarhu on kylän ensimmäinen nainen, joka ajoi kuorma-autokortin.
Yritykset ja yhdistykset
Hanhijärveltä on aina viety joko maitoa, vihanneksia, perunoita tai leipomotuotteita myyntiin Lappeenrantaan.
Rinkelikauppiaat kulkevat ympäri Suomea markkinoilla. Kylän ensimmäinen leivän myyjä oli Helena Mikonsaari. Nykyisin kylällä leipää paistavat Pullin ja Korpelan leipomot. Leipätoimitukset eri kauppaliikkeisiin ulottuvat laajalle alueelle Etelä-Karjalassa.
Hunajaa tuottavat Pekka Rantanen, Jouni Korpela ja Matti Pulli. Petri ja Kalle Rantanen ovat erikoistuneet alumiinisten verkkoaitojen rakentamiseen ja asennukseen. Yrityksen nimi on Aita-Rantanen. Pirjo Pullinen ja Eija Hulkkonen pyörittävät Pitohanhet-pitopalvelua. Mari Pullilla on lentokentän reunassa oma tilitoimisto. Harri Kauranen hoitaa Lappeenrannan Väriyhtymä Oy:tä. Rantasen ja Pullin myllyt tekivät jyvistä jauhot Rakkolanjoen koskissa 1800-luvun lopulla. Jauhatus on loppunut ilmeisesti 1920-luvulla. Kylään on perustettu suuria sikaloita. Asmo Mikonsaarella, Aarne Hillolla ja Heikki Pullilla on kullakin omat suurehkot sikalat. Heikki Pulli jatkojalostaa sianlihaa makkaroiksi, savustetuiksi ja purkitetuiksi tuotteiksi.
Viljan vastaanottoa tekevät Mikonsaari ja Veijo Pullinen. Lappeen Riennon Hanhijärven kyläosasto piti 1980-luvun alusta 2000-luvun alkupuolelle asti kansallisia Rinkelihiihtoja yhteensä 25 kertaa. Kylällä on pidetty vuosikymmenten aikana satoja erilaisia kilpatapahtumia. On hiihdetty, ampumahiihdetty, suunnistettu, juostu, hirvenhiihdetty… Kyläosasto aloitti toimintansa 1947. Kylässä toimii myös metsästysseura Hanhijärven Erä. Erän miehet rakensivat 1993 talkoilla upean metsästysmajan tukikohdakseen. Majalla pidetään kyläjuhlia ja metsämiesten saunailtoja. Lähetyspiiri on toiminut kylässä vuodesta 1935 ja pyhäkoulukin on pitäjän vanhimpia. Lotta Svärd oli ennen sotia, Martat toimii jatkuvasti.
Kouluasiat
Ennen kuin oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 15. huhtikuuta 1921 olivat hanhijärveläiset jo puuhanneet koulua kylään. Tontti ostettiin Rantalan kylän kankaalta, mutta rakentamisesta ja aikataulusta ei sovittu. Oppivelvollisuuslain tultua voimaan kunta osti Lipiäisiltä tontin, mihin kylän miehet ajoivat tukkeja rakennustarpeiksi. Kaupan tehnyt Helena Lipiäinen teki kirjoitustaidottomana kauppakirjoihin vain oman puumerkkinsä. Koulu valmistui 1924. Ennen kuin kylän oma koulurakennus oli saatu valmiiksi opetusta annettiin Hirven tuvassa. Kylän lapsia oli käynyt lisäksi kaupungissa Taikinamäen ja Armilan kouluissa. Heitä olivat muun muassa Anni Lipiäinen, Lahja Rantanen, Suoma Piutula ja Väinö Rantanen ja joitakin muitakin.
Koulu joutui sodan aikana toimimaan sairaalana. Siellä oli kesällä 1943 muun muassa punatautia sairastavia. Kahtena sotakesänä koululle oli sijoitettu lisäksi työvelvollisiksi määrättyjä irtolaisnaisia. Ensimmäinen opettaja Hanhijärven koulussa oli Helmi Karhu. Hänen jälkeensä kansan sivistystä antoivat opettaja Pärnänen, Riepponen ja Ohela. Opettaja Tähty Hillo oli nuoruudestaan lähtien eläkeikäänsä asti opetustyössä Hanhijärven koulussa. Hänen jälkeensä oli pitkään kylän lasten kasvattajina Päiviö ja Sirkka Onatsu sekä Veikko Karonen. Hanhijärven koulun lopetettua toimintansa sen viimeisiksi opettajiksi jäivät Annikka Eilola ja Tero Piiparinen. Koulun viereen on kyläläisten talkootyöllä tehty urheilukenttä, jossa talvella pelataan kaukalopalloa sekä kesäisin jalka- ja pesäpalloa. Hanhijärven koululla juhlittiin 75-vuotista koulutaivalta 14.11.1999.
Puhelimet
Kylän ensimmäinen puhelin oli agronomi Sinkolla Jaakkolassa. Myöhemmin Martti Piutula osti Partekilta tämän Sinkon linjan. Pullin Villen puhelin oli paljon käytetty kyläläisten asioiden hoitamisessa. Rantasella (Kirkkola) oli käsivälitteinen 1948 aloittanut puhelinkeskus, jota hoiti Sylvi Rantanen. Keskus automatisoitiin 1954.
Eila Piutulan testamentti nykynuorisolle
"Olkaa yhteistyössä jatkuvasti. Elinvoimana kylässämme on ollut näkymätön yhteys naapureiden välillä. Tukekaa toinen toistanne edelleen. Hanhijärvi on vanha kylä Lappeella. Pitää paneutua vanhoihin asioihin entistä paremmin, sillä menneeseen katsominen avaa tietä tulevaisuudelle.
Luonto on lähellä ja voimaa saa arkisesta elämästä, jos haluaa juurtua kotiseutuun. Isät ovat opettaneet lapsilleen työn teon ja rehellisyyden, jota myös tulevat sukupolvet tarvitsevat."
Kirjoittaja: Eila Piutula
VPK:n talo
Ensimmäinen VPK:n talo, tuotiin Terijoelta. Se oli entinen huvila. Se pystytettiin Kirkkolan maalle Laurinmäen kupeeseen, missä nykyisin on kylän kuivurirakennus. Talo paloi sodan aikana. Sodan jälkeen kylän Lappeen Riennon paikallisosasto osti Vasaran Rauhan perintömaata tontiksi ja siihen tehtiin talkoilla talo sekä saunarakennus. Nykyisin siinä voi pitää erilaisia juhlia ja esimerkiksi hiihtokilpailuja on joka vuosi.
Talkoita on aina pidetty maalaiskylissä. Talkoilla kylän miehet tekivät sotaleski Saima Monnolle kodin. Jatkuvasti on kylään rakennettu taloja, joiden perustan valutyöt on useimmiten tehty talkoilla naapureiden ja sukulaisten toimesta. Viljo Rantanen ja Eino Toikka ovat rakentaneet paljon yhdessä taloja ja muita rakennuksia.
Sodissa kaatuneet
Vapaussodassa on kaatunut Julius Rantanen. Hanhijärven koululla on kaatuneitten muistotaulu. Se paljastettiin opettaja Hillon toimesta ja siinä on seuraavat sodassa kaatuneiden nimet: Sakari Pulli, Ville Rossi, Kauko Kaikko, Jaakko Monto, Toivo Lipiäinen, Lauri Lipiäinen ja Matti Sokura. Paljastustilaisuudessa verhon poistivat Kaija Pulli ja Pentti Rantanen. Paikalle oli kokoontunut myös runsaasti kyläläisiä.
Soittokunnan perustajat: Vilho Rantanen, Eemil Rantanen, Ville Lipiäinen, Antti Pulli, Juho Pulli, August Pulli ja Tersa.
Ensin soittokunnan johtaja oli Johan Pulli ja myöhemmin Väinö Pulli.
Soittajat:
- Toivo Rantanen, tenori
- Pentti Pulli, bariton
- Eino Rantanen, basso
- Tapani Pulli, b-kornetti
- Väinö Pulli, s-kornetti
- Eino Korpela, b-kornetti
- Viljo Rantanen, altto
- Pentti Rantanen, b-kornetti
- Reino Karhu, tenori
- Viljo Toikka, iso rumpu
- Risto Pulli, pieni rumpu
- Eino Poromäki, trumpetti
- Pauli Pulli, b-kornetti
- Reijo Pulli, s-kornetti
- Vesa Pulli, s-kornetti
- Jouko Pulli, altto
- Viktor Tihanov, b-torvi
- Vähemmän aikaa mukana soittivat lisäksi Hannu Karhu ja Pertti Korpela.
Kuorot
Opettaja Tähty Hillo ohjasi kyläkuoroa 1945-1950. Siinä lauloi muun muassa Reino Rantanen, Martta Rantanen, Antti Pulli, Pentti Pulli, Anni Korpela, Martti Piutula, Aino Ohela, Tyyne Pulli, Maija Hillo, Helvi Pulli, Kerttu Toikka, Laura Rantanen, Helmi Rantanen, Pekka Pulli, Toivo Rantanen, Aune Autio, Erkki Pulli, Aune Muhonen ja Ilma Rantanen. Myöhemmin perustettiin Martta-kuoro ja siinä oli uudet laulajat.
Rinkelien paistajat
Sodan jälkeen olivat kaikki markkinarinkelikauppiaat kotoisin Hanhijärveltä. Myöhemmin tuli Vilkjärveltä Kiukas, Korkea-Ahosta Karvanen ja Lemiltä Rasa. Hanhijärvellä rinkeliä paistoi perheineen Toivo Rantanen, Laina Enqvist, Juho Pulli, Uuno Melkko, Toivo Rantanen, Antti Rantanen, Martti Pullinen, Johan Pulli, Eljas Kauranen, Pietari Pulli, Esa Piutula, Ville Rantanen, Väinö Selonen, Viljan Peltola, Eino Rantanen, Mikko Piutula, Martti Piutula. Helena Lipiäinen opetti sodan jälkeen, jolloin tavara kävi hyvin kaupaksi, monen talon väen rinkelinpaistoon. Nykyisin Viipurin rinkeliä Hanhijärvellä paistaa Timo ja Pirkko Pulli, Raimo Pullinen, Niilo Helkala ja Timo Kauranen.
Kotieläimet
Lehmiä on ollut joillakin tiloilla jo 1600-luvulta alkaen. Hanhijärvellä oli vielä sodan jälkeen joka taloudessa lehmiä, lampaita, sikoja ja hevosia. Martti ja Tapio Piutula ajoivat maitoa kylältä kaupunkiin. Pentti Pulli sekä Martti ja Eila Piutula lopettivat ensimmäisinä lypsykarjan pidon. Heikki Pullilla, Asmo Mikonsaarella ja Aarne Hillolla on nykyisin iso sikala. Heikki ja Marjatta Korpela olivat kylän viimeiset lypsäjät. He lopettivat lypsykarjanpidon 1999. Piutulassa oli aiempina vuosikymmeninä runsaasti lampaita ja 400 kanan kanala. Vähän pidettiin hanhiakin. Pullisella on ollut toinen kylän isohko kanala.
Hevosharrastus
Hevoset ovat nykyisin vain tyttöjen ratsastuskäytössä. Poikia ei hevostalleilla juurikaan näy. Hevosia on ilmaantunut kylälle viime vuosina melko runsaasti. Hirven tallilla on kymmenkunta hevosta. Osa niistä on tallinpitäjien Tuija Laappaan ja Tarja Karttusen omia ja osa hevosista on tallissa vuokrapaikalla. Hevosia on myös Aarne Hillolla ja Esa Korpelalla omissa talleissaan.
Autot
Kylän ensimmäinen auto oli T-malli Ford kuorma-auto. Se oli Haikalalla. Seuraavaksi ilmestyi kylän raitille Pullin Cevrolet kuorma-auto. Myös Rustholkarhulla ja Pullisella oli ennen sotia kuorma-auto. Martti ja Tapio Piutula ostivat "töpönokka Tempsin" 1948 ja henkilöauto Renaultin 1951. Kylän ensimmäisestä henkilöautosta ei ole tarkkaa tietoa. Eevaliisa Rustholkarhu on kylän ensimmäinen nainen, joka ajoi kuorma-autokortin.
Yritykset ja yhdistykset
Hanhijärveltä on aina viety joko maitoa, vihanneksia, perunoita tai leipomotuotteita myyntiin Lappeenrantaan.
Rinkelikauppiaat kulkevat ympäri Suomea markkinoilla. Kylän ensimmäinen leivän myyjä oli Helena Mikonsaari. Nykyisin kylällä leipää paistavat Pullin ja Korpelan leipomot. Leipätoimitukset eri kauppaliikkeisiin ulottuvat laajalle alueelle Etelä-Karjalassa.
Hunajaa tuottavat Pekka Rantanen, Jouni Korpela ja Matti Pulli. Petri ja Kalle Rantanen ovat erikoistuneet alumiinisten verkkoaitojen rakentamiseen ja asennukseen. Yrityksen nimi on Aita-Rantanen. Pirjo Pullinen ja Eija Hulkkonen pyörittävät Pitohanhet-pitopalvelua. Mari Pullilla on lentokentän reunassa oma tilitoimisto. Harri Kauranen hoitaa Lappeenrannan Väriyhtymä Oy:tä. Rantasen ja Pullin myllyt tekivät jyvistä jauhot Rakkolanjoen koskissa 1800-luvun lopulla. Jauhatus on loppunut ilmeisesti 1920-luvulla. Kylään on perustettu suuria sikaloita. Asmo Mikonsaarella, Aarne Hillolla ja Heikki Pullilla on kullakin omat suurehkot sikalat. Heikki Pulli jatkojalostaa sianlihaa makkaroiksi, savustetuiksi ja purkitetuiksi tuotteiksi.
Viljan vastaanottoa tekevät Mikonsaari ja Veijo Pullinen. Lappeen Riennon Hanhijärven kyläosasto piti 1980-luvun alusta 2000-luvun alkupuolelle asti kansallisia Rinkelihiihtoja yhteensä 25 kertaa. Kylällä on pidetty vuosikymmenten aikana satoja erilaisia kilpatapahtumia. On hiihdetty, ampumahiihdetty, suunnistettu, juostu, hirvenhiihdetty… Kyläosasto aloitti toimintansa 1947. Kylässä toimii myös metsästysseura Hanhijärven Erä. Erän miehet rakensivat 1993 talkoilla upean metsästysmajan tukikohdakseen. Majalla pidetään kyläjuhlia ja metsämiesten saunailtoja. Lähetyspiiri on toiminut kylässä vuodesta 1935 ja pyhäkoulukin on pitäjän vanhimpia. Lotta Svärd oli ennen sotia, Martat toimii jatkuvasti.
Kouluasiat
Ennen kuin oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 15. huhtikuuta 1921 olivat hanhijärveläiset jo puuhanneet koulua kylään. Tontti ostettiin Rantalan kylän kankaalta, mutta rakentamisesta ja aikataulusta ei sovittu. Oppivelvollisuuslain tultua voimaan kunta osti Lipiäisiltä tontin, mihin kylän miehet ajoivat tukkeja rakennustarpeiksi. Kaupan tehnyt Helena Lipiäinen teki kirjoitustaidottomana kauppakirjoihin vain oman puumerkkinsä. Koulu valmistui 1924. Ennen kuin kylän oma koulurakennus oli saatu valmiiksi opetusta annettiin Hirven tuvassa. Kylän lapsia oli käynyt lisäksi kaupungissa Taikinamäen ja Armilan kouluissa. Heitä olivat muun muassa Anni Lipiäinen, Lahja Rantanen, Suoma Piutula ja Väinö Rantanen ja joitakin muitakin.
Koulu joutui sodan aikana toimimaan sairaalana. Siellä oli kesällä 1943 muun muassa punatautia sairastavia. Kahtena sotakesänä koululle oli sijoitettu lisäksi työvelvollisiksi määrättyjä irtolaisnaisia. Ensimmäinen opettaja Hanhijärven koulussa oli Helmi Karhu. Hänen jälkeensä kansan sivistystä antoivat opettaja Pärnänen, Riepponen ja Ohela. Opettaja Tähty Hillo oli nuoruudestaan lähtien eläkeikäänsä asti opetustyössä Hanhijärven koulussa. Hänen jälkeensä oli pitkään kylän lasten kasvattajina Päiviö ja Sirkka Onatsu sekä Veikko Karonen. Hanhijärven koulun lopetettua toimintansa sen viimeisiksi opettajiksi jäivät Annikka Eilola ja Tero Piiparinen. Koulun viereen on kyläläisten talkootyöllä tehty urheilukenttä, jossa talvella pelataan kaukalopalloa sekä kesäisin jalka- ja pesäpalloa. Hanhijärven koululla juhlittiin 75-vuotista koulutaivalta 14.11.1999.
Puhelimet
Kylän ensimmäinen puhelin oli agronomi Sinkolla Jaakkolassa. Myöhemmin Martti Piutula osti Partekilta tämän Sinkon linjan. Pullin Villen puhelin oli paljon käytetty kyläläisten asioiden hoitamisessa. Rantasella (Kirkkola) oli käsivälitteinen 1948 aloittanut puhelinkeskus, jota hoiti Sylvi Rantanen. Keskus automatisoitiin 1954.
Eila Piutulan testamentti nykynuorisolle
"Olkaa yhteistyössä jatkuvasti. Elinvoimana kylässämme on ollut näkymätön yhteys naapureiden välillä. Tukekaa toinen toistanne edelleen. Hanhijärvi on vanha kylä Lappeella. Pitää paneutua vanhoihin asioihin entistä paremmin, sillä menneeseen katsominen avaa tietä tulevaisuudelle.
Luonto on lähellä ja voimaa saa arkisesta elämästä, jos haluaa juurtua kotiseutuun. Isät ovat opettaneet lapsilleen työn teon ja rehellisyyden, jota myös tulevat sukupolvet tarvitsevat."
Hanhijärven, Hanhikempin ja Rantalan vapaapalokunnan 70-vuotishistoriikki
Kirjoittaja: Eila Piutula
70-vuotta on pitkä aika, eipä silloin puutu aiheita. Koko kylän tämä on historiaa, vaikka kerrotaan palokunnan vaiheita.
Osa pöytäkirjoistakin päässyt on häviämähän siksi kaikki asiat mukaan ei ole tullut tähän. Isäntämiehet kyläkokouksen koolle he kutsutti palokunta-aate se järkevä, heitä kovasti innosti.
Innokkaimmat asiaan oli maanviljelijä Kustaa Holmi, Vörstin Juhana ja Sylvester Kola sekä Aukusti, Antti ja Jooseppi.
Ensin paloruiskun ostivat, oli päätös se yhteinen, kun palokuntaa ei ollutkaan, he perustivat sen.
Tuhatyhdeksänsataa kahdeksan lumet keväällä juuri suli, silloin tästä asiasta lopullinen päätös tuli. Omat säännöt saatiin ja vahvistettiin sillä Viipurissa ne kuvernöörillä tarkastutettiin.
Oli palokunnan määrä toimia - säännöt sen keksi ennen kaikkea muuta "tulen vaaran torjumiseksi".
Ilman ei synny päätöksiä, kuin yhdessä niitä luodessa, siksi kokouksia saattoi yhteensä olla parikymmentä vuodessa. Kesäilloin kokous yhteinen oli usein kankaalla, liekö kirjuri kirjansa kirjoittanut kannon päässä vai polvella. Niinpä alkoivat palokunnan miehet uutta huonetta rakentaa, palotorvia 4 piti hankkia, sekä miehiä harjoittaa.
Milloin Laurinmäelle oli lippu nostettu salkoon, aloittivat silloin aamuisin tuon kovan harjoitustalkoon. Valkoisesta kankaasta ommeltiin jokaiselle miehelle takki, vaikka huopainen oma lierikko olikin kaikilla lakki. Teetettiin vyöt nahkaiset, sekä merkki hattuihin huopaisiin, oli sakon uhalla tultava näin puettuna harjoituksiin.
Rahan hankinta kai silloinkin oli miesten mielessä, kun tanssilava sijansa sai tuolla Vörstin niemessä. Vuosijuhlihin jouduttiin pyytämään soittokuntaa Armilasta, tää pyytäminen ilkeää ja hankalaa oli vasta.
Silloin kylämme miehet sanoivat: antakaa meidän koittaa, emmekö torvet saatuamme osaisi myöskin soittaa. Mutta vasta on kärrit ruiskua varten ja valjaat hevosen vesitynnyri pitäisi valmistaa, tulen varalta hirmuisen.
Rahahan se on joka ratkaisee - nyt kovasti miehet empi mutta tynnyrin ostoa siirrettiin, torviseitsikko oli mieleisempi. Laina pankista saatiin, torvet ostettiin ja aina siitä asti, sai iltamissa ja hääsaleissa karkeloida koreasti.
Juhlien ja pitojen järjestäjät soittokuntahan luotti, sillä aina tilanteen mukaan löytyi sopiva tuo nuotti. Kun Armilan vuosijuhlille mentiin, kantoi lippua Johan Toikka, hänen jäljessään torvet raikuen kulki marssien koko miesroikka.
Arpajaisiin kylässämme alkoi tulla haluja, tarvittaisiin oma talo sekä lisää palokaluja. Arpajaisia ahkeraan, oli ainakin kerran kesässä arpajaislupakin hankittiin kahdenkymmenentuhannen kappaleen erässä.
Arpajaistoimikunnan jäsenet tuskin haastoi riitaa siihen kuului kuulemma neljä Villeä, kolme Juhoa ja viisi Iitaa. Arpoja paljon myytiinkin, sillä voitoissa ollut ei vika, eräänkin kerran voittoina oli lehmä, lammas ja sika.
Toisen kerran sänky ja piironki oli arpajaisvoittona, myös maanviljelyyn innosti kääntöaura ja astuva. Joka kuukausi kylässä pidettiin tanssit tai iltamat, ne talosta toiseen kiersivät, toinen toistansa hauskimmat.
Kun juhlien alkumarssi messinkitorvista soi, sehän oikean juhlatunnelman kaikkien rintaan toi. Juhlapuhuja - usein herastuomari, myös näytöskappaleet mukavat, kuka vieläkin muistaisi sellaisen kuin "Retusen velkojat".
Usein kolmiottelut ankarat oli ohjelmanumeroina, ja oikein mitalit messinkiset oli kisojen palkintoina. Kun näin oli näytelty, lausuttu ja hurrattu voittajille, jaksettiin lähteä toimekkaina navettapoluille arkisille.
Tulipalojakin joskus oli ja apua annettiin, mutta usein vain kävi niin että vesi kaivosta kannettiin. Kenen hevonen nopein oli, sai käynniltä neljä markkaa. Tällainen päätös kirjoissa on merkittynä tarkkaan.
Normaalin elämän kylässämme sitten vapaussota katkaisi. Suomi itsenäiseksi vapautui, se paljon ratkaisi. Koska keisarin vallasta oli nyt päästy kokonaan, niin ankeitten aikojen jälkeen käytiin innolla ahertamaan.
Muistain isänsä uurastuksen nyt toimeen tarttuivat nuorukaiset, aina myös apua antamassa olleet on kylän ahkerat naiset. Huvitoimikuntakin yritti kovin toimia ripeästi, sillä taloa omaa kaivattiin ja rahoja kipeästi.
Kun kuntamme viinaverorahoista saatiin myös avustus jalo, niin lopulta nousikin kyläämme oma palokunnan talo. Kyläkirjasto, taloissa kiertänyt - jota innolla myös luettiin - ne kirjatkin palokunnan nimiin nyt talon suojihin uskottiin.
Vain rekiretkiä muualle tehtihin, nyt iltamapaikka oli oma, ja kun siellä seitsikko soitteli, oli tunnelma aivan soma. Eikä emännillä lapsinensa ollut mieli paha, sillä kynnysraha iltamiin heistä oli vain piikin raha.
Punaista limonaadia puhvetissa aina juoda jaksettiin, ja paakkelsiineihin, munkkeihin monta penniä tuhlattiin. Kaikki lapsetkin yrittivät vähiä pennejään säästää, jos aniskaramelleja voisi iltamihin ostamaan päästä.
Joku juopottelija silloinkin tahtoi joskus pyrkiä mukaan, mutta Taalikan Villeä narikassa ei kuitenkaan voittanut kukaan.
Vuokraa palokunnan tontistakin piti Kirkkolaan maksaa, kuka näin vanhoja asioita enää muistaa jaksaa. Mutta uusi sota-aika tavoitti taas ja miehet vei mukanansa, kulki naiset lapsineen evakkoon, kärsi koko Suomen kansa.
Palokunnan joukosta sodassa oli kaikki miehet nuoremmat, Jaakko Monto, Vilho Rossi ja Sakari Pulli sekä Lipiäisen veljekset kaatuivat. Sotavuosia kului toisensa jälkeen - sankarit multaan siunattiin, rauha toi rajan pitäjäämme, rahan arvokin muutettiin.
Paloi sodan aikana tuhkaksi myös palokunnantalo ja kalut, ainoa mitä jäi jäljelle oli torvet ja soitonhalut. Nollasta jälleen aloitettiin taas jälkeen ajan pahan, niinpä palokunnan miehetkin hiljalleen kävi työtänsä jatkamahan.
Kaikki tunsivat nyt, uusi aika taas koittaa, soittokuntakin - entistä suurempi - sai usein häämarsseja soittaa. Oli Väinö Pullille aikoinaan soittokunta hyvin rakas, ja Toikan Viljo se rumpalina marssin tahdit takas.
Uusi sukupolvi nousi aivan entisen veroinen, sillä jälleen on kokoon saatu tuo kylähenki yhteinen. Monen monta kertaa miehet ovat kokouksensa pitäneet, ja monet hyvät päätökset on niissä usein itäneet.
Ensimmäiseksi tontin osto nyt tuli kysymykseen, koska tontti hyvä tarjoutui se pantiin päätökseen. On hirsitalkoita pidetty, saatu myös kaivoa kaivaa, monissa muissa talkoissa nähty paljon työtä ja vaivaa.
Tarvittiin jälleen tukuttain rahoja hankkia, lisäksi kylän isännät käyttivät hartiapankkia. Nyt talo on pystyssä uljaana jälleen, sukupolvi uusi se uskalsi, uurasti tälleen.
Talkootyönä saunankin pystyhyn saivat, se löylyillään maksanut on monet hiet ja vaivat. Hyvä on ollut löylyä heittää, sekä vastaa käyttää, vireältä toiminta taas tällä kertaa näyttää.
Nyt on kesäjuhlat jo jääneet ja iltamat maaliskuun, tään nykyisen polven täyttää harrastus muun. Soittajat ne torvensa on unohtaneet aivan, nyt hiihtäjät ja suunnistajat näkee täällä suuren vaivan.
Nyt on urheilijat ja metsästysseura, on ampumahiihdot ja kuntoradat, ja lisäksi kiehuu hirviseurueen kahvit ja soppapadat. Lienevätkö palokunnat ajastansa edellä, kun ei enää tulta saada sammumahan vedellä.
Jauhesammutin on iskusana, muutkin konstit uudet, turvattu on tulta vastaan myöskin vastaisuudet. Nyt palotorvet museoon, sekä letku, kärry, ruisku, kun puhelimella soitetaan tulee sammuttajat kuin tuisku.
On johtajat joutuneet väistymään, silti me muistamme heitä, on uudet miehet nyt johdossa, nyt onnittelemme teitä.
Palopäällikköluettelo on kirjoissa puutteellinen, nykyisen vain tiedän, hän on maanviljelijä Toivo Rantanen.
Jatkakaa nuoret, on aika nyt teidän, sukupolvien saatossa vuoro on väistyä meidän.
Mitä teettekin, esimerkkinä olkaa, ajatellen kotiseutua, Suomen maata, sillä työ, joka jälkeenne jää, ei unhoon häipyä saata.
Hanhijärven kansakoulun 75-vuotiskronikka
Kirjoittaja: Eila Piutula
Tuli käsky Helsingistä, koulu olla pitää ja kaikkein tyttöin, poikien tulisi käydä sitä. Kaupungissa oli jo kouluja, vain Hanhijärveltä puuttui, kun isäntien riitojen takia ne rakennushommat juuttui.
Niinpä komea koulu talkoilla tehtiinkin ja lapset mielellänsä opintielle lähtikin. On aakkoset tarpeen kaikilla, niin Jussilla kuin Maikilla joka vuosi koulussa ollut Heikki, myös Liisat, Kaisat näillä tantereilla leikki.
Oli kylässä paljon väkeä ja juhliin tulo tärkeä siksi tilaa lisää kaivattiin, juhliin väliovi aina auki raivattiin. Täällä on pidetty äitienpäivät, mieliin monet juhlat jäivät, jokavuotiset juhlat orpojen, sekä vuosijuhlat Marttojen. Piha talkoilla aina siivottiin ja ilo silmistä loisti, se yhteishenki laiskuuden jokaisesta lapsesta poisti. Ennen opettajakin vielä omia lehmiään lypsi ja joukolla puolukat poimittiin heti kun ne vain kypsyi.
Opettajia useita koulullamme vuosittain on nähty, mutta kauimmin täällä opetti tuo oma Hillon Tähty. Ennen pojatkin patalapun virkkasi, sekä vuoli puuta, tytöt ompeli miehen paidan ja lisäksi paljon muuta. Ennen ei ollut harrastuksia kuin tikan tai pallon heitto ja tytöiltä parhaiten sujuikin tuo hauska kuurupeitto.
Meni äidit lapsineen evakkoon sotaa. Aika, kun maallemme koitti miehet urheat taistoihin riensivät, Luojan avulla rauhan taas voitti. Tuli sairautta monenlaista, tehtiin koulusta sairaala oli nälkä ja hätä Suomessa, katos tavarat kaupoista.
Mutta niin vain mentiin omatekosuksilla mäessä aika haipakkaa jaloissa paksut villasukat sekä suutarin tekemät lapikkaat. Ennen eväät oli omasta pussista, oli maitoa pullossa sai leivällensä paksulti voita panna, ei määräykset enää voita syödä anna. Mitäs me sanomme tästä, kun maito on muutettu kurriksi ja oikeata voita ei leivälleen saa, se on muutettu benekoliksi.
Nyt ei enää Siiri vettä kanna eikä halkoja kuurista nyt uunit lämpiää itsekseen, tulee vettäkin putkista. Kun kenttäkin tehty on talkoilla ja saatu luistimet jalkaan niin pojat ne heti talven tullen pelaamaan siellä alkaa.
Seppo se hiihteli kuuluisaksi, olympialaisiin asti ja kotikylässä jännättiin tietysti kamalasti. Nykyisin pääsee nappia painaen olympialaisten mukaan eikä taida nykypojista kilpailla enää kukaan. Kun ei enää jalkaan kelpaa kunnolliset monot pitää olla kepiät sukset, rullaluistimet, pyörät ja mopot.
Se television saantikin turvattiin paperikeräyksellä sen kaveriksi hankittiin heijastin samalla rysäyksellä. Nyt opetellaan saksaa ja ruotsia vaikka vinoin huulin vieraat kielet vaikeita, näin äsken tuossa kuulin. On tullut kylämme oppilaista opettajia, kauppiaita toiset tekee rinkeleitä, toiset viljelee maita.
Ennen käveltiin kouluun tai hiihdettiin nyt linja-autolla haetaan uimalaitoksen aaltoihin. On lapsia opetettu kylässämme jo yli 75 vuotta aina on lapset oppia saaneet, siihen me voimme luottaa. Juurensa aivan ehdottomasti jokaisen täytyy tietää, mutta ne kasvukivut kuitenkin tulee vuorollaan kaikkien sietää. Vaikka ne läksyt vaikeita oiskin, sanon kuitenkin sen että luja tahto on ennenkin vienyt läpi harmaan kiven.
Kaikki te kohta lähdette onneanne etsimähän kuka sitten paljon saa, kuka vähän. Mutta kuitenkin neuvon teitä ettehän te koskaan nurkkaan kirjojanne heitä. Vaikka keksitty on uutta paljon, niin entinen ainoastaan on Aapiskukko verraton, se ei luopune virastaan. Kyllä aina ahkeralle se kunnian kukko laulaa voipa joskus mitaleitakin ripustella kaulaan. Tässä on nuorille oiva niksi, kun luette ahkerasti voitte päästä ministeriksi taikka presidentiksi asti.
Me oomme jo harmaahapsia, muistot sukupolvet ketjuksi liittää toivomme että kylässämme lapsia kouluun riittää. Kunpa kännykät ei saisi opetusta lopettaa vaan aakkosia, laskemista silti pitää opettaa.
Isänmaa ja äidinkieli kaikille on tärkeä ken ei niitä kunnioita hällä ei oo järkeä. On monta sukupolvea nähnyt jo tämä koulumme mutta iloisina kaikki tänne juhliin saavumme.
Aina liehukoon lippu Suomen, olkoon turvattu kaikkien huomen.
Kirjoittaja: Eila Piutula
Tuli käsky Helsingistä, koulu olla pitää ja kaikkein tyttöin, poikien tulisi käydä sitä. Kaupungissa oli jo kouluja, vain Hanhijärveltä puuttui, kun isäntien riitojen takia ne rakennushommat juuttui.
Niinpä komea koulu talkoilla tehtiinkin ja lapset mielellänsä opintielle lähtikin. On aakkoset tarpeen kaikilla, niin Jussilla kuin Maikilla joka vuosi koulussa ollut Heikki, myös Liisat, Kaisat näillä tantereilla leikki.
Oli kylässä paljon väkeä ja juhliin tulo tärkeä siksi tilaa lisää kaivattiin, juhliin väliovi aina auki raivattiin. Täällä on pidetty äitienpäivät, mieliin monet juhlat jäivät, jokavuotiset juhlat orpojen, sekä vuosijuhlat Marttojen. Piha talkoilla aina siivottiin ja ilo silmistä loisti, se yhteishenki laiskuuden jokaisesta lapsesta poisti. Ennen opettajakin vielä omia lehmiään lypsi ja joukolla puolukat poimittiin heti kun ne vain kypsyi.
Opettajia useita koulullamme vuosittain on nähty, mutta kauimmin täällä opetti tuo oma Hillon Tähty. Ennen pojatkin patalapun virkkasi, sekä vuoli puuta, tytöt ompeli miehen paidan ja lisäksi paljon muuta. Ennen ei ollut harrastuksia kuin tikan tai pallon heitto ja tytöiltä parhaiten sujuikin tuo hauska kuurupeitto.
Meni äidit lapsineen evakkoon sotaa. Aika, kun maallemme koitti miehet urheat taistoihin riensivät, Luojan avulla rauhan taas voitti. Tuli sairautta monenlaista, tehtiin koulusta sairaala oli nälkä ja hätä Suomessa, katos tavarat kaupoista.
Mutta niin vain mentiin omatekosuksilla mäessä aika haipakkaa jaloissa paksut villasukat sekä suutarin tekemät lapikkaat. Ennen eväät oli omasta pussista, oli maitoa pullossa sai leivällensä paksulti voita panna, ei määräykset enää voita syödä anna. Mitäs me sanomme tästä, kun maito on muutettu kurriksi ja oikeata voita ei leivälleen saa, se on muutettu benekoliksi.
Nyt ei enää Siiri vettä kanna eikä halkoja kuurista nyt uunit lämpiää itsekseen, tulee vettäkin putkista. Kun kenttäkin tehty on talkoilla ja saatu luistimet jalkaan niin pojat ne heti talven tullen pelaamaan siellä alkaa.
Seppo se hiihteli kuuluisaksi, olympialaisiin asti ja kotikylässä jännättiin tietysti kamalasti. Nykyisin pääsee nappia painaen olympialaisten mukaan eikä taida nykypojista kilpailla enää kukaan. Kun ei enää jalkaan kelpaa kunnolliset monot pitää olla kepiät sukset, rullaluistimet, pyörät ja mopot.
Se television saantikin turvattiin paperikeräyksellä sen kaveriksi hankittiin heijastin samalla rysäyksellä. Nyt opetellaan saksaa ja ruotsia vaikka vinoin huulin vieraat kielet vaikeita, näin äsken tuossa kuulin. On tullut kylämme oppilaista opettajia, kauppiaita toiset tekee rinkeleitä, toiset viljelee maita.
Ennen käveltiin kouluun tai hiihdettiin nyt linja-autolla haetaan uimalaitoksen aaltoihin. On lapsia opetettu kylässämme jo yli 75 vuotta aina on lapset oppia saaneet, siihen me voimme luottaa. Juurensa aivan ehdottomasti jokaisen täytyy tietää, mutta ne kasvukivut kuitenkin tulee vuorollaan kaikkien sietää. Vaikka ne läksyt vaikeita oiskin, sanon kuitenkin sen että luja tahto on ennenkin vienyt läpi harmaan kiven.
Kaikki te kohta lähdette onneanne etsimähän kuka sitten paljon saa, kuka vähän. Mutta kuitenkin neuvon teitä ettehän te koskaan nurkkaan kirjojanne heitä. Vaikka keksitty on uutta paljon, niin entinen ainoastaan on Aapiskukko verraton, se ei luopune virastaan. Kyllä aina ahkeralle se kunnian kukko laulaa voipa joskus mitaleitakin ripustella kaulaan. Tässä on nuorille oiva niksi, kun luette ahkerasti voitte päästä ministeriksi taikka presidentiksi asti.
Me oomme jo harmaahapsia, muistot sukupolvet ketjuksi liittää toivomme että kylässämme lapsia kouluun riittää. Kunpa kännykät ei saisi opetusta lopettaa vaan aakkosia, laskemista silti pitää opettaa.
Isänmaa ja äidinkieli kaikille on tärkeä ken ei niitä kunnioita hällä ei oo järkeä. On monta sukupolvea nähnyt jo tämä koulumme mutta iloisina kaikki tänne juhliin saavumme.
Aina liehukoon lippu Suomen, olkoon turvattu kaikkien huomen.